Kirjoitan tätä bussissa, Microsoftin WordPadilla sillä aikaa kun Office latautuu ja asentuu taustalla. Tai toivottavasti ainakin. 3G on yhteyteni ja sekin wifi-hotspottina kännykästä jaettuna. Tekniikka on ihan toimivaa, Turun päässä data liikkui vikkelästi ja ihan 4G henkseleitä pauhutellen, mutta moottoritien edetessä yhteys ottaa iskua ja heikkenee ajoittain lähes luokattoman huonoksi. Onnibus tarjoaa wifin, mutta uskoisin että se ei ole niitä nopeimpia, varsinkaan jos/kun siihen on liittynyt nippu muitakin käyttäjiä vaihtelevalla laitekannallaan. Kännyköitä, tabletteja ja läppäreitä näkyy huomattavasti enemmän kuin kirjoja, lehtiä, muistioita tai mitään muitakaan analogisen maailman suosikkeja bussimatkailun tylsyyden helpottamiseksi.

Näky ei sinänsä ole mikään yllätys, koska niin paikallisliikenteessä kuin lentomatkoillakin ihmiset kuluttavat aikaansa mobiililaitteilla ja läppäreillä. Lentoasemien ja rautatieasemien kioskien kirjatarjonta on supistunut siitä mitä se oli vielä kymmenen vuotta sitten, puhumattakaan ajasta ennen läppäreitä.

Perinteisistä tavoista viettää aikaa matkustaessa jäljelle on jäänyt ainoastaan musiikin kuunteleminen. Poissa ovaat c-kasetit ja cd-levyt, tilalla kännykkä ja kuulokkeet. Väittäisin että todella harva matkustajista lukee edes sähköisiä kirjoja. Ehkä luettavana on uutisia, sosiaalisen median syövereistä pikaisia ärsykkeitä tai vähintäänkin yhtä todennäköisesti laitteilla katsotaan videoita. Nettivideoita, sarjoja, elokuvia, vlogeja, mitä kukin.

En ota kantaa siihen onko asiat nykyisin paremmin vai huonommin, tulipahan vain mieleen kun itsekin tässä vaalean kajon valaistessa kasvojani katson ympärilläni istuvia ihmisiä, joiden kasvoja yhtälailla valaisee jokaisen oman, henkilökohtaisen laitteen näytön kajastus. Vain kolmella näyttää olevan bussin oma lukuvalo päällä. Väittäisin että vain yksi noista lukee jotain paperille painettua. Jos hänkään.