Suomessa haikaillaan uutta Nokiaa. Aina kun puhutaan jostain nousevasta yrityksestä tai alasta, mietitään että onkohan tässä nyt se uusi Nokia. Asiasta tuli Facebookin puolella puhetta liittyen Kauppalehden artikkeliin ja aion tässä bloggauksessa häpeilemättä käyttää omien kommenttieni materiaalia tuosta keskustelusta. Ja aloitankin kysymällä: miksi ”kaikki” haluavat että jostain firmasta kasvaa yli-lihava megalomaani joka kompastuu oman entisen erinomaisuuden irvikuvaksi muuttuneeseen tehottomaan pöhöttyneisyyteen ja ylimielisyyteen? Miksei vaan jännitetä ja ehkä jopa toivota että joku firma tekee omanlaisensa menestyksen, juuri niin kuin se itse pystyy, kasvaa juuri niin suureksi kuin se itse pystyy? Ja miksi niitä oman tiensä kulkijoita pitää aina polkea? Rovio olisi pitänyt myydä heti kun ensimmäiset possut mätkähtivät miljoonaluokan latauksiin, Supercell on mukamas pelkkä tähdenlento, ja niin edelleen. Superpcelliin liittyen Kauppalehti julkaisi  jutun pelialan menestyjistä.

Väitän että Nokia ei ollut minkään uuden alku vaan vanhan teollisuuden viimeinen ruumiillistuma ja sen huippuunsa viritetty viimeinen mohikaani. Nokia rakennettiin vanhoilla kikoilla ja se kaatui lopulta siihen, ettei ollut tarpeeksi ketterä, tarpeeksi nöyrä ja/tai tarpeeksi kiinnostunut siitä mitä sen ympärillä tapahtui. Menestyviä ja työllistäviä yrityksiä kaikki toivovat Suomeen, mutta puhuminen uudesta Nokiasta on kuin haikailtaisiin tukkisavottaa ja patruunoiden aikaa.  Uudesta Nokiasta puhuminen on vaarallista, koska silloin katsotaan taaksepäin ja ajatellaan sitä vanhaa, suurta teollisuusyritystä joka teki perinteisin keinoin suuria juttuja silloin joskus. Nyt pitäisi enemmänkin ajatella ja hakea kasvia yrityksistä jotka ovat vähintäänkin tätä päivää, mielellään tulevaisuutta. Miten ne voisivat tehdä kovaa tulosta JA työllistää paljon ihmisiä joko suoraan tai välillisesti. Suuret kolossit turvonneen keskijohtonsa kanssa ovat auttamatta vanhan maailman juttuja. Menestyvä yritys, vaikka olisikin pienempi työllistävä suoraan, välillisesti työllistää paljon ihmisiä. Suhteessa varmasti enemmän kuin Nokia teki. Tuntuu vaan että tämä välillisesti työllistäminen alihankkijoiden ja kumppaneiden kautta unohtuu usein.

Nyt joku nostaa sormeaan ja huutaa että Nokiakin työllisti alihankkijoiden kautta paljon ihmisiä. Totta, mutta niin teki vanha metsäteollisuus, paperiteollisuus, perinteinen konepajateollisuus ja telakka-ala. Silti niille kaikille on käynyt ns. Nokiat. Onneksi vain Nokia veti tappiin asti valitsemallaan tiellä ja nuo muut mainitut sinnittelevät vielä. Tai no, onneksi Nokia ymmärsi leikata kokonaisuuden suurimmaksi osaksi kasvaneen ja kasvaimeksi muuttuneen osan pois ja hakevat nyt uutta vauhtia siellä mitä ei ehditty vauhdin huumassa ylpeyttään tuhoamaan. Uskon että Nokia vielä menestyy, mutta vain jos ovat ottaneet opikseen kaikesta siitä mikä ajoi firman puhelinbisneksen karikkoon. Valitettavasti kaikki oppi ei ole jäänyt muistiin, vaikka rupi ei ole vielä edes kuivunut. Tosin toivon että puheet lähes väkisin suunnitellusta paluusta mobiililaitteiden markkinoille ovat liioittelua ja vain huhuja. Nokia voi j saakin mielestäni palata mobiililaitteiden valmistajaksi, mutta firmassa on tärkeä ymmärtää että mobiililaitteiden maailma on muuttunut näinä parina vuotena paljon. Lisäksi olemme sellaisessa välivaiheessa että mitään täysin mullistavaa ei ole vähään aikaan tullut, vaan enemmänkin viilataan ja viritellään nykyisiä juttuja paremmiksi samalla kun odotamme uusia innovaatioita jotka mahdollisesti mullistavat markkinat jälleen kerran. Älykelloista ei vielä tämän hetkisellä kehitysvaiheellaan ole mullistajaksi, mutta odotan mielenkiinnolla mitä sieltä laidalta alaa kuuluu lähiaikoina.

Kommenttini ja mielipiteeni kännykkäajan Nokiasta ja nykyisestä Nokiasta perustuvat puhtaasti toisen käden tietoon, pääosin yrityksessä vuosikymmeniä työskennelleiden sukulaisten ja tuttujen kommentteihin ja heidän elämiensä seuraamiseen läheltä.

Suomessa tuntuu olevan älytön hinku katsella vanhoja menestystarinoita ja unohtaa miten kävikään. Vähän kuin muisteltaisiin 50-luvun Elvistä, mutta unohdettaisiin samalla se traaginen tarina ihmisrauniosta, jollaiseksi Kuningas lopulta päätyi. Ja toivottaisiin että joku just samanlainen, samanlaisissa releissä valloittaisi maailman, vaikka diskopallo onkin jo kirkkaampi kuin edesmenneen Gracelandin herran aurinkolasit Las Vegasin valojen loisteessa.

Tiedän että kun puhutaan ”Uudesta Nokiasta”, tarkoitetaan sitä uutta suurta ponnahdusta, menestystä, työllistämistä ja suuria tuloja. Silti tuon ”uuden Nokian” käyttäminen viittaa vahvasti yllä kirjoittamaani vanhan haikailuun ja jämähtäneisyyteen. Eikö olisi aika keksiä joku uusi, parempi tapa sanoa että haluamme menestystä, haluamme tukea menestystä ja haluamme menestyä? Haluaisin itse nähdä että termillä ”Uusi Nokia” viitattaisiin sen tutun Nokian uuteen nousuun, menestyksen uuteen alkuun ja siihen että asiat halutaan tehdä uudella tavalla. Tapahtuuko niin, en tiedä. Silti toivon niin. Nokialla on kaikki mahdollisuudet menestyä, kunhan se todella oppii vanhoista virheistään eikä toisaalta kiirehdi löysin rantein takki auki takaisin mobiililaite bisnekseen.