Kirjoitin Lvngroomin blogiin aiheesta tapahtumaraportointi ja erityisesti valokuvallisesta osasta sitä toimintaa. Filosofiamme mukaan tärkeintä on saada mahdollisimman paljon tapahtuman luonteeseen ja sisältöön sopivaa materiaalia jaettua sosiaaliseen mediaan, mielellään mahdollisimman hyvälaatuisina kuvina ja päivityksinä. Kuitenkin kuvanlaadullisesti vaatimukset eivät ole samalla tasolla sosiaaliseen mediaan jaettaessa, kuin esimerkiksi lehtien tai muiden medioiden käyttöön toimitettavissa kuvissa.

Viime lauantaina, 6.2.2016, olimme kameroiden kanssa tuottamassa materiaalia sosiaaliseen mediaan Tapahtumatalo Bankissa järjestetystä Suomenruotsalaisesta urheilugaalasta. Pääpaino oli Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin jaettavassa kuvamateriaalissa itse tapahtumasta niin fiiliskuvien kuin palkituista otettujen henkilökuvien muodossa. Sen verran asiaa mutkistui matkalla, että lopulta olimme myös lehdistölle lähetettävien kuvien kuvaajina. Tämä muutti työnkulkua hieman ja yhdistettynä tulikokeeseen salamankäytön suhteen, olin pitkälti mukavuusalueeni ulkopuolella.

_KAN6498

Päädyimme siihen, että emme lähde erikseen ottamaan kuvia lehdistölle ja someen, vaan otamme kuvia ja teemme kuvien käsittelyvaiheessa päätöksen siitä, mitä lähetetään ja jaetaan mihinkin. Onneksi mukana oli läppärit ja Lightroom (ja Photoshop), eli tarvittaessa olisimme voineet sukeltaa syvemmällekin kuvien säätämisen ja muokkaamisen maailmaan. Kuvamateriaali käytiin läpi hyvinkin pitkälti yrityksemme blogiin kirjoittamani työnkulun mukaan. Rytmitys meni niin, että olimme salissa valokuvaamassa silloin kun siellä tapahtui jotain ja ruokailujen aikaan olimme takahuoneessa käymässä läpi kuvia.

Itse pidän valtavasti ihmisten kuvaamisesta, erityisesti hieman etäämmältä pidemmällä linssillä tähtäillen. Kyse on siitä, että silloin ihmiset eivät häiriinny ja ovat luontevia. Mielestäni tällaisissa tilanteissa ihmisistä saa mielenkiintoisempia kuvia. Tietysti lähempää kuvatessa ihan potrettityyppiset kuvat ovat nekin mielenkiintoisia, mutten ole tapahtumakuvaamisen puolesta sellaista kokeillut vielä kovinkaan paljon. Useimmat ei-esiintyvät ihmiset kun tuppaavat jännittämään sen verran kameraa, ettei millään meinaa saada nopeasti luontevaa kuvaa. Tässä suhteessa petrattavaa on juuri minulla, koska kuvaajan pitäisi olla sellainen henkilö, jonka kameran edessä on mukavaa ja luontevaa olla. Tätä harjoittelen jatkuvasti.

Se, mikä oli teknisesti ja valokuvauksen kannalta suurin hyppy epämukavuusalueelle, oli salaman käyttö. En ole koskaan oikein innostunut salamasta, siis speedlightista/käsisalamasta, mutta syykin on puhtaasti minussa. Kokemukseni moisista välkyttimistä ovat vuosikymmenien takaa, jolloin filmille kuvatessa ei saanut palautetta kuvan onnistumisesta välittömästi ja salaman säädöt piti tehdä lähes kokonaan käsin. En koskaan löytänyt tarpeeksi kärsivällisyyttä opetellakseni salaman tehokasta käyttöä.

Nyt sain tapahtumaa varten lainaan kunnollisen modernin salamalaitteen ja jo etukäteen harjoitellessa orastava ahdistus muuttui iloksi. Salama saa suoraan kameran rungosta tiedon polttovälistä, aukosta, suljinajasta ja niin edelleen. Lisäksi salaman toimintaa pystyy ohjaamaan yllättävänkin paljon suoraan kamerasta itsestään. Esimerkiksi salaman ”ohjlemat” (esim etuverhon ja takaverhon täsmäykset) sai säädettyä suoraan kamerasta. Tämä jos mikä motivoi tekemään kokeiluja kotioloissa.

Lopulta itse tapahtumassa en saanut kovinkaan montaa mahdollisuutta käyttää salamaa, mutta ne muutamat kerrat olivat rohkaisevia. Vaikka innostuin paikan päällä tekemään vähän liikaa kokeiluita suhteessa siihen, miten turvallisesti olisi kannattanut ottaa kuvia, olen innostunut yhä enemmän salaman käytöstä. Ostoslistalle on siis ilmestynyt myös salama.

_KAN6500

Paikka oli hyvin valaistu, mutta valitettavasti eri tiloissa oli niin erilaiset valaistukset, että säätöjä piti tehdä aina, kun siirtyi paikasta toiseen. Valitettavasti siksi, että aivan liian usein muistin koskea valkotasapainoon tai tehdä muita säätöjä, jotka eivät suoranaisesti liity aukkoon, aikaan ja herkkyyteen.

Laitan vielä kiusallani alle muutaman otoksen, jotka mielestäni olivat onnistuneita. Nämä kaikki on säädetty Sonyn tabletilla käyttäen sovelluksena Snapseediä, eli nyt viikolla aion vielä käydä kaikki kuvat läpi tietokoneella ja säätää ne oikeasti parhaat otokset vielä ajatuksella. Valitettavasti Snapseed ei antanut mahdollisuuksia säätää kuvaa tarpeeksi, jotta värimaailmasta olisi eri tilojen välillä saanut yhtenevän ja luonnollisen, mutta tästä löytyi taas monta uutta asiaa opeteltavaksi. Elämä kun on kuulemma opiskelua loppuun asti.