Olen aina aikaisemmin pitänyt salaman kanssa valokuvaamista sellaisena asiana, johon en halua vielä sukeltaa kunnolla sisään. Lähinnä siksi, että salaman käytöstä muistoni ovat lapsuudesta. Silloin salamalla kuvatessa isäni työnkulku oli lähes seuraavanlainen: laitetaan kameraan asetukset kohdilleen, alkaen filmin valinnasta. Sitten laitetaan salama kiinni settiin ja laitetaan salamaan asetukset vastaamaan kameraa. Katsellaan pikaisesti ympärilleen ja mietitään, miten salamaa pitää vielä hienosäätää. Lopulta kuvat on otettu ja jäädään jännityksellä odottamaan kuvien kehityspäivää, että näkee mitä tuli.

IMG_20160228_181041Tietenkin ymmärsin, että homma on nykypäivänä simppelimpää, mutta silti tietty ahdistus hiipi aina mieleen. Mielikuvat olivat sellaiset, että onnistun saamaan yhdysrakenteisella salamalla tai pokkarin salamalla valaistun tyylisiä, mutta tehokkaammin puhkipalaneita otoksia. Lueskelin aiheesta vähän sieltä täältä Googlen hakutuloksista löytämiäni tutoriaaleja, mutten koskaan oikein innostunut asiasta kovinkaan paljon. Järkeilin itselleni, että vielä on paljon opittavaa muutenkin ja toisaalta perinteiset ”jatkuvanvalon” ratkaisut tuntuivat simppeleiltä ja helpommilta oppia. Eli siis valaistaan kohde led-paneleilla tai muilla perinteisillä valaisimilla, jotka valaisevat koko ajan. Salama kun tunnetusti vain räpsähtää pikaisesti.

Onneksi tässäkin asiassa työt pistivät hommat uuteen uomaan. Meillä oli tapahtumakuvauskeikka ja koin, että siellä voisin salaman kanssa kokeilla. Lähinnä siksi, että koin salamalla kuvaamisen harjoittelussa ihan työkeikkaan liittyen olevan enemmän mahdollisuuksia, kuin uhkia. Järkeilin, että onnistuneista kuvista on paljon iloa ja toisaalta muutaman epäonnistumisen jälkeen voin laittaa salaman pois ja jatkaa ilman lisävalaistusta.

Ensimmäinen siirto oli anella kaverilta lainaan kunnollinen salama. Tietenkin ajoissa, että ennen keikkaa ehtisin vähän harjoitella salaman kanssa. Tietenkin luin hieman lisää netistä ja katsoin jopa pari videota YouTubesta. Salamalla kuvaaminen alkoi tuntua koko ajan paremmalta idealta, joskin olin vielä hieman epävarma siitä, miten salaman valon parhaiten saisi kohteeseen niin, että kuvat näyttäisivät vielä ihan fiksuilta. Kattoa ja seiniä käyttöä heijastinpintana en kokenut uutena juttuna, sen olin jo lapsena ymmärtänyt, mutta jotenkin tuntui silti hankalalta ymmärtää kunnolla mitä kautta ja miten sen valon sieltä heijastaa. lisäksi oikea kulma, etäisyys heijastavasta pinnasta ja siten myös salaman tehonsäätö olivat jännitysmomentin ytimessä.

Onneksi parin päivän harjoittelu antoi kummasti varmuutta ja samalla salamaa käyttäessä huomasin miten helppoa homma lopulta on. Tietenkin käytin käytännöllisesti katsoen automaattiasetuksia. Ainoat säädöt salamaan tein säätämällä sen voimakkuutta automatiikan päälle. Tällä tavoin sain yllättävänkin onnistuneita kuvia, ottaen huomioon aiemman salamanpelkoni ja automatiikkaan vahvasti nojaamisen.

Se, miten lähdin liikkeelle salamakuvauksen maailmaan, oli yksinkertaisesti katsomalla valoa. Tarkoitan tällä sitä, että ennen kuin lähden salamaa suuntaamaan tai muutenkaan sen asetuksiin koskemaan, katson millainen on vallitseva valo. Vallitsevalla valolla tarkoitan nyt sitä kokonaistilannetta: miten, mistä ja millaisena valo osuu kuvattavaan kohteeseen, sekä samat asiat taustasta, etualasta ja kaikesta muustakin mitä kuvassa tulee näkymään. Sen jälkeen aloitin asetusten säätämisen niin, että saan kaiken sen kuvassa valotettua haluamallani tavalla, mikä EI tule salamalla valaistuksi. Tämä tarkoittaa sitä, että mietin miten epäteräväksi haluan taustan ja miten haluan taustan valottuvan. Käytännössä siis mietin ensimmäisenä sen, miltä kuvattavan kohteen ympäristö tulee kuvassa näyttämään.

IMG_20160227_145910Sen jälkeen kun tausta ja muu ympäristö on mielestäni valottumassa oikein, mietin miten kohdettani pitää valaista. Tuleeko jollekin puolelle paljon varjoja niin, että sinne suuntaan pitää saada enemmän valoa? Pitääkö koko kohde valaista samalla, vai tuonko vain täytevaloa jollekin puolelle? Haluanko tuoda varjoilla ja valolla kuvaan jonkinlaisen tunnelman tai korostaa niitä jotenkin? Millainen ympäristöni on, mistä saan mahdollisesti heijastettua valoa kohteeseeni? Kun nämä asiat olen mielessäni saanut kohdilleen, tiedänkin jo mihin suuntaan lähden kääntämään salaman päätä, laitanko salaman eteen mahdollisesti jotain suuntaamaan, pehmentämään ja/tai vaimentamaan sen antamaa valoa, se kun riippuu myös siitä millaiselta pinnalta salaman antaman valon heijasta.

Vaikka tuo edellä kertomani aloittelijan muistilistani, tai työnkulku, salaman kanssa vaikuttaakin pitkältä ja hankalalta, on se lopulta aika yksinkertaista. Kaikki nuo asiat käyvät mielessä nopeasti ja silmät katsovat tilanteen kuin automaattisesti. Kyse ei ole siis mistään checklist tyyppisestä ratkaisusta, jota lähdetään rakentamaan ajan kanssa. Tietenkin näin aloittelevalla salamakuvaalla kestää se oma aikansa saada ne kaikki asetukset ja suuntaamiset juuri oikein, mutta silloinkin kyse on kourallisesta kuvia, joiden välillä sitten tehdään pientä hienosäätöä. Ja kun kokemusta, varmuutta ja taitoa kertyy lisää, homma hoituu koko ajan nopeammin. Siksi oma vinkkini onkin, että seuraa valaistusta, katso miten se toimii ja mihin sitä salaman tuomaa apua oikeasti tarvitaan. Kun salamaa opettelee käyttämään apuna ensin, eikä heti halua lähteä rakentamaan sillä sitä suurta valokuvaa, oppii yllättävän paljon ja nopeasti.

Innostuin sen verran salaman kanssa valokuvaamisesta, että salamat nousivat ostoslistalla kertaheitolla kärkeen ja nyt mennään oman opintiellä uuden salaman kanssa. Ensimmäisenä tietysti opettelen tuntemaan kalustoni myös salaman osalta ja sitten hiljalleen enemmän ja enemmän opettelemaan itse tekniikkaa niin yleisesti valokuvaamista, kuin salamakuvauksen tekniikkaa, etunenässä rutiinien rakentamista painottaen. Tällä viimeisellä tarkoitan sitä, että pyrin tekemään kameran säädöt kuin automaattisesti, asiaa sen tarkemmin miettimättä. Oli sitten kyseessä täydellisen valotuksen säätäminen niin, että liike pysähtyy paremmin tai sitten syvyysterävyyden säätäminen, pitää yhden säädön tekemistä kompensoida vähintään yhdellä toisella. Tavoitteenani olisi päästä siihen, ettei niitä uusia säätöjä tarvitsisi miettiä muutamaa sekuntia, vaan että ne tulisivat selkärangasta. Sitä odotellessa on hyvä vain kuvata.

Loppuun vielä lisään sen, että kannattaa katsoa valaistuksen suhteen paitsi toisten valokuvia, mutta myös elokuvia. Tutkailla sitä, mistä milloinkin valo tulee ja millaisena. Onko se pehmeää, voimakasta vai mitä, kuinka monta valonlähdettä on käytetty ja missä ne sijaitsevat. Puhumattakaan, että mietit MIKSI sitä valoa on juuri siellä ja siten kuin sitä nyt kuvassa on. Se helpottaa paljon myös ihan perusvalokuvaamisen ymmärtämistä, ei pelkästään salaman tain muun lisävalaistuksen käyttöä.

Ei muuta kuin kuvaamaan ja oppimaan.