Se on taas se aika vuodesta, kun Sometime tuli ja Sometime meni. Kyseessä oli jo seitsemäs kerta näitä kinkereitä ja edellisistä vain kerran olen ollut pois tonteilta. Syytä en muista, mutta olisin varmasti ollut paikalla, jos olisin vaan päässyt.

Sometime on vuosien saatossa elänyt ja joka vuosi tapahtuma on ollut vähän erilainen. Suuri syy tähän on se, että tapahtuman järjestäminen on joukkoistettu: kuka tahansa voi ottaa osaa järjestelyyn. Tapahtuma on myös pyritty pitämään ilmaisena, joskin yhden kerran on jouduttu ottamaan osallistumismaksu käyttöön, koska sopivien sponsorien ja yhteistyökumppaneiden löytämine oli haasteellista. Silloinkin hinta oli sellainen, etteikö sen voinut maksaa.

En sen kummemmin lähde kertoilemaan tapahtuman historiaa, mainitsen vain sen, että ensimmäiset vuodet menivät Otaniemessä Design Factoryllä, sitten oli se ainoa johon en osallistunut, BRIIM:illä. Seuraaavaksi taas Otaniemi ja siitä tapahtuma ottikin sitten matkahousut jalkaansa. Sometime on sittemmin järjestetty Turussa, Hämeenlinnassa ja Tampereella. Jokainen tapahtuma on ollut omanlaisensa, joskin ilahduttavasti se Sometimen tunnelma on aina ollut läsnä. Tapahtuman koko on myös vaihdellut vuosien saatossa, eli osallistujia on ollut enemmän ja vähemmän, riippuen vuodesta.

_KAN1173-01

Tänä vuonna oltiin siis Tampereella, Korassa. Tapahtuma oli hieman pienempi kuin suurimpina vuosina, mutta se ei kuitenkaan ollut ehkä huono juttu. Tottakai mukaan mahtuu aina kaikki halukkaat, eli tervetuloa, mutta tämän vuoden tapahtumaa voisi kuvata rauhalliseksi. Ja tarkoitan sitä positiivisessa mielessä. Työpajoja ja puheenvuoroja oli ja ihmiset nauttivat niistä, mutta miellyttävällä tavalla kiire loisti poissaolollaan. Kuten aikaisempinakin vuosina, tapahtumasta oli hoidettu livenä videofiidi etäosallistujille, siitä suuri kiitos Live Task Forcen kundeille!

Sometime ei ole kasvanut vuosien saatossa miksikään eeppiseksi suurtapahtumaksi, mikä on ehkä hieman kaksipiippuinen juttu. Tapahtuma on pysynyt kodikkaana, miellytytävänä, eikä mikään taho ole ”kaapannut” stiä omien tarkoitusperiensä pönkittämiseen. Toisaalta järjestelyt ovat haasteellisemmat, koska sponsoreita on aina hankalampi saada mukaan pienempiin tapahtumiin, kuin suuriin massoja liikuttaviin juttuihin. Siitäkin huolimatta porukka on onnistunut järjestelyissä joka vuosi vähintäänkin kohtuullisesti.

Mutta palataan siihen, miksi minä käyn Sometimessä. Kyseessä on sellainen tilaisuus, tapahtuma, jossa pääsen tapaamaan somesukulaisiani oikein joukolla. Monet meistä asuvat pitkin suomenniemeä, eikä isommalla joukolla tule tavattua samassa tilassa kovin usein. Tottakai sitä törmätään töiden puolesta tai muissa tapahtumissakin, mutta kyse on kuitenkin hyvin erilaisista tilanteista. Sometimessä on lupa olla rennosti, eikä tarvitse olla käyntikortti valmiina joka hetki. Sometimen ensimmäiset kaksi vuotta olivat sellaisia, milloin tutustuin moniin sellaisiin ihmisiin, joita en ollut aiemmin tavannut elävässäelämässä, vaan olimme tutustuneet Twitterissä tai muualla somen syövereissä. Sen jälkeen jokainen vuosi Sometimessä on ollut hetki, kun saamme mahdollisuuden tavata toisiamme livesomessa ja tutustua uusiin ihmisiin, joko täysin uusiin tai sitten sellaisiin, joita emme ole elävänä tavanneet.

1463157007080

Sometime on löytänyt paikkansa sydämessäni, koska se on ollut se tilaisuus, jossa olen tutustunut moniin todella mahtaviin ihmisiin. Twitter tietysti on ollut useimmiten sellainen alkuun paneva voima, mutta Sometimessä olemme vasta materialisoituneet toisillemme ja tutustuneet kunnolla. Näistä ihmisistä olen löytänyt todella monta sellaista tyyppiä, joita kutsun ystäviksi ja muutaman, joita voin kutsua hyviksi ystäviksi. Äkkisiltään mieleen ei tule yhtään toista tapahtumaa, joka olisi onnistunut vaikuttamaan tältä kantilta elämääni yhtä paljon.

Siitäkin huolimatta joka vuosi on ihmisiä joita kaipaisi mukaan. Joko he ovat juuri sillä kertaa poissa joukosta, mutta muutaman kohdalla on mennyt jo vuosia, ettemme ole päässeet Sometimen tiimellyksessä tapaamaan.

Nyt tapahtuma on mielestäni, ja monien muidenkin mielestä, tullut sellaiseen pisteeseen, että jotain uutta pitäisi keksiä. Vaikka jokainen kerta tähän mennessä on ollut omanlaisensa, on silti menty aika pitkälle samanlaisella sapluunalla. Ideoita onkin jo heitelty ilmaan vuoden 2017 osalta ja muutamat ovat olleet aika villejäkin. Nyt pitää vaan jatkaa rohkeasti ideoiden toteuttamisen suuntaan, ei pelkää hauduttelua. Jos idean antaa hautua liian pitkään, ei siitä ehkä tulekaan mitään. Otetaan siis rohkeasti kiinni niistä nousseista ideoista ja survotaan ne kaikki samaan pakettiin ja onnistuneeksi uudeksi Sometimeksi, eikö vain? Kaikkea ei tarvitse keksiä uudestaan, mutta ehkäpä olisi aika viedä tapahtumaa hieman pois auditorioista ja neukkareista, lähemmäs itse osanottajia. Lähemmäs IHMISTÄ. Me ihmiset olemme se, mikä pitää somen mielenkiintoisena. Me ihmiset olemme ne, jotka voimme joko rakentaa tai tuhota niin tunnelman kuin vaikka pitä muutakin. Ehkäpä ensi kerralla Sometimessä voisimme katsoa asioita meidän ihmisten ja yksilöiden kautta, jotka olemme kaikki niin erilaisia, mutta silti koemme kuuluvamme yhteen ja olemme syvällä mielissämme yhtä joukkoa.